Meillä on ollu täys täpinä päällä viime aikoina kun ollaan meidän uutta

taloa rempattu ja samalla siinä on yrittäny koirien kanssa puuhastella.

Onneks koko takametsä on täynnä hajuja ja hiiriä et sen kun vaan

päästä koirat pihalle niin niillä on puuhaa koko päiväksi.

KOIRAT PÄÄSTÄISIÄ METSÄSTÄMÄSSÄ

Agilityä ollaan hieman keretty treenata, mutta enemmän koiria on

metsästäminen ja uusiin paikoihin tutustuminen kiinostanut. Niin kuin

esim. naapureitten keittiössä vierailu ja niitten kissan ruokien syönti :(

No onneks oli mukava naapuri ja sano et ei se mitään kivaa vaan kun

on vähän vilskettä välillä. No sitä vilskettä ainakin on kun kaksi parsonia

asuu naapurissa :) Omat kukatkin sai vähän kyytiä kun koirat kävi

tarkistamassa kukkapenkin mullat... ja emäntä on iloinen :)

Viime aikoina ollaan koettu niin paljon valehtelemista, varsinkin koiraharrastus

maailmassa, että oli oikein mukavaa tavata ihmninen joka osaa nauraa :) Muutenkin on

mukavaa muuttaa mukavien ja elämästä iloisten ihmisten lähelle. Ehkä täällä

maalla kaikki ovat iloisempia, en tiedä. On vaan sääli että me koiraihmiset

ei voida tulla toimeen ja olla iloisia toisten onnistumisista. Onhan meillä

kaikilla kuitenkin yhteinen harrastus, koirat. No kai joillekin on se oma

pärjääminen tärkeämpää kuin muitten auttaminen ja yhdessä olo. Minä

itse arvostan sitä, että tehdään yhdessä ja kannustetaan toisia

parempiin tuloksiin. Ei aina se oma pärjääminen ole se tärkein juttu.

No Adan kaa ollaan ajateltu lähtee kisailemaan virallisiin kisoihin ja pari

näyttelyäkin ajateltiin koirien kanssa käydä katsomassa. Sit ois tarkoitus

jossain vaiheessa taas käydä katsomassa sitä kettua et tuliskohan

meidän koirista niitä metsästäjiä. Sit pitäis varmaan se talokin rempata

valmiiksi, tekemistä riittää...

kettuilemassa Nummelassa Tuuren ja Rainen kanssa. Oli mukavaa nähdä,

että kyllä Ada kettustakin innostuu. Tänään oli ensimmäinen kerta kuin

innostus ketun jahtiin voitti pelon keinoluolan aukosta ja suoraan juostiin

ketun perään kun emäntä päästi irti. Meidän pieni metsästäjä tyttö.

Ilta siitä vain parani sillä meidän pieni nuorukainen 8 kk innostui ketusta

melkein silmän räpäyksessä. Hieman ensi paikka oli ihmeellinen mutta

kun poika sai vauhdin päälle niin tuntui ettei mikään enää ole esteenä.

Olihan sitä hieman odotettavissa kun pappa ruotsissa metsästää villi-

sikoja hullun lailla ja mestässä ei oma mies enää oikein halua lähellä

pysyä. Onhan ne ihanat hajut niin paljon kiinnostavampia kuin lihapullat

emännän taskussa. Toby haukkui ketulle ja meni jopa luolaan perään

maanantain harjoituksissa, joten kunhan vaan oikein treenataan niin

eiköhän ehkä jopa kokeisiin uskaltais mennä.

Tiistai oli myös oikein mukava päivä. Käytiin agility harjoituksissa Lillanin

ja Tintinin kanssa ja siitä koirasta huomaa kyllä kuka sen isä on. Sain pari

estettä kokoeilla Tintinin kanssa ja voi että se on taitava. Oli hauskaa

huomata että miten samanlailla Tinitin toimii kuin Ada radalla. Tintin ehkä

tosin jaksoi kuunnella hieman enemmän kuin meidän oma hurrikkaani.

Adasta huomaa taas että taukoa harjoitteluun on tullut kun pitäis keretä

kaikki esteet läpi kerralla. Nyt vaan oottamaan että lumet sulaa niin

pääse molempien kaa vielä kunnolla harjoitelemaan ja sitten kisaamaan.

(sillon kun meidän pienet pennut vielä oli pieniä) Tuure oli hoidossa pari päivää.

Ja pojilla oli tosi hauskaa yhdessä. Adaa kävi vähän sääliks kun kaks villiä ipanaa koko

 ajan jouksi jaloissa. Mutta kyllä ne oli söpöjä yhdessä :)

Ulkona kun oltiin niin leikittiin hienosti yhdessä ilman riitaa, onnistuispa se nykyäänkin yhtä helposti.

Kun lumi tuli meillä oli hauskaa! On jännää miten tuntuu siltä että myös koirat piristyy lumesta.

Meidän koirat ainakin villiinty ihan täysin!

Luminen ukko

villejä lumileikkejä

meidän Ada

Ollaan myös keretty käydä paris möllikisas ja sit käytiin myös meidän ekoissa virallisissa kisoissa.

Virrallisissa ei oikein pärjätty, ku me ei muisteta sitä paikkaa puomiin ja A-esteen jälkeen vaan juostaan

aina täysiä seuraavalle esteelle. Meitä molempia on varmaan jännittänyt niin paljon että meillä on sen

vuoksi mennyt suoritus ihan plörinäks. No ei ku lisää kisoja vaan niin eiköhän niihin totu. Mölli kisoissa

 onkin jo alkanut sujua (joskus) ja se tuntuu hyvältä kun huomaa, että kyllä me Adan kaa jotain osataan :)

möllikisat Kirkkonummella

möllikisat Lohjalla

Ensimmäinen lähtö virallisissa kisoissa

Meidän pikku mies on kasvanu sellasta vauhtia että ei uskoiskaan. Säkäkorkeus on jotain

lähemmäs 40 cm eli Ada jo 2 cm korkeampi. Eli medejä ollaan, serkkupoika Tuuresta tulee

 todennäköisesti mini. Käytiin tässä poikien kanssa vähän tutustumassa Marjun avustuksella

 agilityyn ja Tobylla on lajiin samanlainen into kun Adalla. Kunhan vaan ohjaajakin alkais

pikkuhiljaa oppimaan kännöksiä niin eiköhän pikkumiehestä vielä tule hyvä agilittaaja :)

Raggen kaa ollaan myös keretty käymään lenkillä. Pojat tulee tosi hyvin toimeen, mikä on

hyvä jos joskus tarvitsee hoitopaikkaa Tobylle kun tyttösellä on juoksut. Ragge on muutenkin

 ollut hyvä kaveri, näin Toby on tottunut olemaan isojenkin koirien kanssa, kun niitä ei meidän

 tuttava piirissä niin kovin montaa ole.

Meidän hauvat :)